Tämä artikkeli kuuluu Kamuxilta usein kysyttyjen kysymysten sarjaan. Pyrimme vastaamaan asiakkaitamme askarruttaviin päivän polttaviin kysymyksiin. Tällä kertaa kerromme adaptiivisen tai mukautuvan vakionopeudensäätimen toiminnasta.

Mikä on adaptiivinen tai mukautuva vakionopeudensäädin?

Lisävarusteiden kehitys on ollut viime vuosikymmeninä nopeaa ja uudemmista autoista löytyykin useita ominaisuuksia, jotka lisäävät paitsi ajomukavuutta myös liikenneturvallisuutta. Yksi näistä on adaptiivinen vakionopeudensäädin, Adaptive Cruise Control eli ACC. Kamuxin laajasta vaihtoautovalikoimasta löydät useita autoja, joissa kyseinen lisävaruste on.

Lähes jokainen perinteisellä vakionopeudensäätimellä ajamaan tottunut kuljettaja tietää varmasti sen ärsytyksen määrän, kun eteen yhtäkkiä kuin tyhjästä ilmestyy huomattavasti hitaampi auto. Joutuisa matkanteko katkeaa, kun edellä olevan perävalot alkavat lähestyä turhan nopeasti. Lopulta on pakko painaa jarrua ja hidastaa vauhtia. Tämä tapahtuu usein siinä vaiheessa, kun etäisyys edellä ajavaan on kutistunut jo liian pieneksi. Adaptiivinen vakionopeudensäädin poistaa matkanteosta tämän stressitekijän.

Adaptiivinen vakionopeudensäädin huolehtii turvavälistä

Adaptiivinen vakionopeudensäädin ei tietenkään voi vaikuttaa edellä ajavan kuljettajan ajonopeuteen, mutta turvavälin säilymisestä se sen sijaan huolehtii. Adaptiivisella vakionopeudensäätimellä nopeita jarrutuksia ei hitaamman auton vuoksi enää tarvitse tehdä, sillä ACC tunnistaa edellä ajavan auton ja säätää nopeutta automaattisesti siten, että turvaetäisyys säilyy. 

Kun perinteisessä vakionopeudensäätimessä kuljettaja valitsee ainoastaan halutun ajonopeuden, adaptiivisessa vakkarissa kuljettaja valitsee myös halutun turvaetäisyyden. Kuljettajan valittavana on yleensä kolmesta seitsemään erilaista turvaetäisyyttä, jotka valitaan joko ratista löytyvistä painikkeista tai erillisestä viiksestä. Ajon aikana tutka, jonka anturi on useimmiten sijoitettu auton etusäleikköön, mittaa etäisyyttä edellä ajavaan ja reagoi hitaampaan ajoneuvoon jo hyvissä ajoin. Auto hidastaa tällöin tasaisesti, kunnes haluttu turvaetäisyys on saavutettu. Tämän jälkeen auto jää valitun turvaetäisyyden päähän ajamaan samaa nopeutta edellä ajavan auton kanssa.

Adaptiivinen vakionopeudensäädin reagoi ainoastaan samalla kaistalla ja samaan suuntaan liikkuvaan ajoneuvoon. Esimerkiksi moottoritiellä oikeaa kaistaa hitaammin ajava auto ei siis vaikuta adaptiivisen vakkarin toimintaan, jos itse ajat vasenta kaistaa. Myöskään vastaantulevat autot eivät saa ACC:tä reagoimaan. 

Koska adaptiivinen vakionopeudensäädin auttaa säilyttämään turvavälin edellä ajavaan ja nopeus hidastuu äkkijarrutuksen sijaan tasaisesti, parantaa se näin myös liikenneturvallisuutta. Lisäksi stressikäyrä laskee, kun auto pitää itse huolen vauhdin hidastamisesta.

Osassa autoja on adaptiiviseen vakionopeudensäätimeen kytketty niin sanottu auto-hold- tai stop-and-go-toiminto, joka pysäyttää auton saman kaistan liikennevirran pysähtyessä ja jatkaa matkaa liikennevirran mukana, kun saman kaistan autot jälleen lähtevät liikkeelle. Jos tällaista toimintoa ei ole, adaptiivinen vakionopeudensäädin kyllä pysäyttää auton, mutta kytkeytyy pois päältä pysähdyksen yhteydessä. Kuljettaja joutuu tällöin itse lähtemään liikkeelle autolla ja kytkemään mukautuvan vakionopeudensäätimen uudelleen päälle, kun järjestelmä tämän jälleen sallii.

Silmät tiessä lisävarusteista huolimatta

Vaikka ACC parantaakin liikenneturvallisuutta, ei kuljettajan huomio liikenteen seuraamisesta saa herpaantua. Kuljettaja on aina itse vastuussa ajonopeudestaan ja turvaetäisyyden säilyttämisestä. Esimerkiksi Suomen talviolosuhteet vaativat huomattavasti pidempää turvaväliä edellä ajavaan kuin kesäkelit. Onkin tärkeää säätää turvaetäisyys aina vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi.

Lisäksi kuljettajan kannattaa muistaa, että adaptiivinen vakionopeudensäädin ei välttämättä näe sankassa lumisateessa tai sumussa sen paremmin kuin kuljettajakaan – saati tilanteessa, jossa tutka on lumen, mudan tai jään peitossa. Siksi ajonopeus tulisi säätää sellaiseksi, että kuljettaja ehtii reagoida muuhun liikenteeseen myös omien silmiensä avulla. Lisävarusteisiin ei siis tulisi luottaa sokeasti.

Adaptiivinen vakionopeudensäädin ei myöskään estä törmäyksiä, sillä se ei reagoi esimerkiksi kiinteisiin tai paikallaan pysyviin esteisiin. Myös edellä menevän äkkijarrutukseen tarvitaan kuljettajan nopeaa reagointia, ACC ei reagoi näissä tilanteissa tarpeeksi ripeästi. Toisaalta adaptiivinen vakionopeudensäädin varmistaa sen, että turvaväli edellä menevään on ollut sellainen, että kuljettaja ehtii reagoida liikenteen yllättäviinkin tapahtumiin.

Jos autossa on kaistavahti, kaistallapitoavustin, kuolleen kulman varoitin tai autopilot-järjestelmä, mukautuva vakkari on yleensä yhteydessä näihin järjestelmiin. 

Liikaa ajovastuuta adaptiiviselle vakionopeudensäätimelle ei siis kannata antaa, vaan kuljettajan tulee edelleen keskittyä muun liikenteen seuraamiseen. Ajoa helpottavana avustajana adaptiivinen vakkari sen sijaan toimii kivasti, lisäten sekä turvallisuutta että ajomukavuutta matkantekoon.